They – yksikkö, monikko vai sekä että?

Englanninkielisessä maailmassa on jo jonkun aikaa keskusteltu kiivaastikin monikon kolmannen persoonan they-pronominin käytöstä myös yksikössä. Mistä kinassa on kysymys? Mitä mieltä kielentutkijat ovat asiasta ja onko ilmiö uusi? Onko they-pronominin käyttö yksiköllisessä merkityksessä ongelmallista? Ja miten yksiköllinen they käytännössä näkyy meidän kääntäjien työssä? Penkaistaanpa hieman asiaa.

"Choose your words" made with ABC tiles
Photo by Brett Jordan on Unsplash

Oxford English Dictionaryn mukaan yksiköllinen they esiintyy ensi kerran vuonna 1375 ritarirunoelmassa William and the Werewolf. Sanakirja myös toteaa, että pronominia luultavasti käytettiin yksikkömerkityksessä puhutussa kielessä jo ennen kirjallista käyttöä. Merriam-Webster-sanakirja vahvistaa, että they on ollut johdonmukaisessa käytössä ”yksiköllisenä pronominina 1300-luvun lopulta lähtien”. Merriam-Websterin artikkelissa myös selostetaan, että yksiköllisen they-pronominin kehitys muistuttaa yksiköllisen you-pronominin muodostumista monikollisesta you-pronominista, minkä englanninpuhujat ovat muitta mutkitta hyväksyneet. Oxford English Dictionary kuitenkin toteaa:

Kielioppien laatijat alkoivat 1700-luvulla varoitella, että yksikkömerkityksinen they oli virhe, koska yhteen henkilöön ei voi viitata monikollisella pronominilla. He olivat selvästikin unohtaneet, että yksikön you on sekin yksikölliseen käyttöön omaksuttu monikollinen pronomini.

Julie Matsubaran Chicagon yliopistolle laatima opas yksiköllisen they-pronominin käytöstä kuvaa, kuinka 1700-luvun puolivälin tiukan normatiiviset grammaatikot alkoivat käyttää ”geneeristä he-pronominia tai muotoilivat tekstinsä siten, että sukupuolineutraalia persoonapronominia ei tarvittu”. Tuloksena oli seuraavan kaltaisia lauseita:

Someone had left his dog outside in the yard all night.
Joku oli jättänyt koiransa pihalle koko yöksi.

Vielä jokin aika sitten tyylioppaissa suositeltiin kielenkäytön inklusiivisuuden lisäämiseksi ja sukupuolittamisen välttämiseksi sen kaltaisia ilmauksia kuin he/she, (s)he tai she or he. Nykyisin yksiköllinen they alkaa kuitenkin olla suositumpi kuin he ja she tilanteissa, joissa henkilön sukupuolta ei tiedetä, sillä ei ole merkitystä tai henkilö on ei-binäärinen.

Tietenkin they voi aiheuttaa sekaannuksiakin. Jos ihmisen nimi esimerkiksi on Bart ja hän toivoo itsestään käytettävän pronominia they, tuloksena voi olla tällaisia lauseita:

Bart took Lisa to the fair. They went on the Ferris wheel.
Bart meni tivoliin Lisan kanssa. Hän oli/He olivat? maailmanpyörän kyydissä.

Viittaako they tässä pelkästään Bartiin vai sekä Bartiin että Lisaan? Tämän tyyppiset sekaannukset on kuitenkin helppo välttää päättelemällä asiayhteyden perusteella tai muotoilemalla lause hiukan toisin. Esimerkiksi näin:

Bart took Lisa to the fair. They both went on the Ferris wheel.
Bart meni tivoliin Lisan kanssa. He olivat yhdessä maailmanpyörän kyydissä.

Miksi sitten kaikki eivät halua käyttää they-pronominia yksikössä? Siihen on kaksi syytä, jotka usein liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin on vanha argumentti they-muodon monikollisuudesta, minkä vuoksi se olisi kieliopillisesti virheellinen. Tämä 1700-luvulta lähtöisin oleva ajatus on jo kauan sitten kumottu, eikä sitä myöskään tue ihmisten todellinen kielenkäyttö käytännön elämässä. Toinen syy ei liity suoranaisesti kieleen. Sukupuolinen ei-binäärisyys ja transsukupuolisuus ovat joillekin punainen vaate. Tällä tavoin ajattelevat ihmiset usein perustelevat mielipiteitään kieliopilla: they-pronominilla ei voi viitata yhteen ihmiseen. Tämä argumentti ei kuitenkaan yllä mainituista syistä ole vedenpitävä, ja usein on selvää, että kielioppi-intoilulla verhotaan todellinen motiivi eli syrjivä asenne ei-binäärisiä ihmisiä kohtaan.

Englannin kääntäjille ja ylipäänsä englantia ammatillisesti kirjoittaville on siunaus, että useimmat keskeiset tyylioppaat nykyisin hyväksyvät they-pronominin käytön myös yksiköllisessä merkityksessä. Ainakin itseäni he/she, her/himself ja muut näiden tapaiset ilmaisut ovat aina lievästi ärsyttäneet. Vaihtoehtoisten pronominien tarjoaminen huonontaa lauseen luettavuutta, ja kauttaviiva sotkee tekstin luonnollisen rytmin. Toisekseen yksiköllinen they on kätevä silloin, kun henkilön sukupuolta ei tiedetä – juuri siksi they-pronominia käytettiin vuosisatojen ajan myös yksikössä. Monissa kielissä persoonapronominit ovat sukupuolineutraaleja, eikä vaikkapa kääntäjä siten edes tiedä henkilön sukupuolta, jollei sitä tekstissä jollakin toisella tapaa ilmaista. Tällainen kieli on esimerkiksi oma lähtökieleni suomi: hän viittaa kaikkiin ihmisiin sukupuolesta riippumatta. Ainakin yksi asiakkaamme on pyytänyt käyttämään they-pronominia he/she-ilmauksen sijasta, ja olemme oma-aloitteisestikin siirtyneet useimmissa käännöksissä käyttämään yksiköllistä they-pronominia.

Miltä theyn tulevaisuus sitten näyttää? Korvaako jokin uusi sana monikollisen they-pronominin, jos yksiköllinen they vakiintuu kirjoitettuun kieleen? Vai pysyykö kumpikin käytössä, aivan kuten yksiköllinen ja monikollinen you? Se jää nähtäväksi, mutta kääntäjänä olen hyvilläni siitä, että yksiköllinen they on virallisesti hyväksytty käyttöön. Kieli joka tapauksessa jatkaa kehitystään huolimatta kielipoliisien (ja ahdasmielisten) vastahankaisuudesta.

Linda Jansson-Färm
Kääntäjä