Menu
Lapsesta asti meitä opetetaan ilmaisemaan tunteemme sanoin. Kyyneleiden vieriessä lapsen poskille kysytään miltä tapahtui, mihin sattui, miksi itket? Aikuisena sama jatkuu ja meidän tulee osata sanoittaa tunteita, usein jopa useammalla kielellä. Työelämässä tämän erityisesti huomaa. Jokaisella meillä on kuitenkin tunnekielemme, joka on usein äidinkielemme, olimme sitten kuinka monikielisiä tahansa. Se on se kieli, jolla kirjoitamme soljuvimmin, se on se kieli, jolla tulistuessamme päästämme ilmoille muutaman ärräpään. Se on se kieli, joka on meille kaikista vahvin, ensimmäisenä selkäpiihimme kaivautunut.
Vaikka itse olen asunut lapsuuteni Luxembourgissa ja Saksassa ja myöhemmin myös jotain vuosia Espanjassa ja vaikka puhun sujuvasti viittä kieltä, on minulle silti aina äidinkieleni suomi aina se tunnekieli.
Suomi on luottopakkini, jolla saan asiani ilmaistua kaikista selkeimmin, riippumatta siitä, onko minun ilmaistava itseäni puhuen tai kirjoittaen. Aina kuitenkaan ei ole mahdollisuutta valita tunnekieltään asioiden ilmaisuun, ja se on yhtä aikaa rikkaus ja haaste.
Mitä paremmin oppii vieraan kielen elämänsä aikana, sitä lähemmäs tunnekielen tasoa se pääsee. Varmasti on mahdollista, että ihmisellä on olemassa lähes tunnekielen tasoinen toinenkin kieli, erityisesti heillä, jotka ovat kasvaneet monikielisissä perheissä ja ympäristöissä. Täysin samalle tasolle tuskin pääsee muulla kuin tilanteessa, jossa äidinkieli jätetään kokonaan taakse ja käytössä on 24/7 jokin muu kieli kuin se tuttu ja turvallinen tunnekieli.
Kääntäjät ovat kuitenkin tässä ryhmässä poikkeus. Heidän ammattitaitoonsa kuuluu muiden kielien kuin oman äidinkielen tunnekielen piirteiden miimikoiminen saumattomasti. Heidän käsissään kaikki kielet kääntyvät tunnekielen tasolle ja jokainen lukija saa lukemastaan tunnekokemuksen, oman äidinkielensä kautta.
Kääntäjät osaavat värittää tekstiä, käyttää ilmaisuja, joita kunkin kielen natiivit ymmärtävät parhaiten, ja tuoda tekstin parhaat puolet esille myös käännöstilanteessa. Kääntäjät ovat vähän kuin tunnekielimaailman haltijakummeja. He auttavat meitä olemaan vahvoilla myös tilanteessa, johon kielitaitomme ei vielä aivan veny. Mikä onni meillä onkaan!
Pauliina Jokela
Markkinoinnista huolehtiva projektikoordinaattori
